Korut, aina mukana.

Korut on ollu mulle pienestä pitäen jotenki pakkomielle tai jotain. Se "tapa" on tullu varmaa mun äitiltä. Sillä on aina ollu paljon koruja. Kaikki korukaupat oli pakko käydä läpi ja iskälle se ehdotti aina että se ostais jotain koruja äitille. Oikeessa kädessä äitllä on kolme kultaista rannekorua ja sormissa kultasormuksia. Nuorena mä käytin myös pelkkää kultaa. Yks kultainen rannekoru, kultaiset korvikset ja kultainen kello. Kaikki ovat edelleen tallella, mutta teini iällä siirryin kirurginteräkseen (lävärit) ja hopeaan ja siinä olen pysynyt. Sopii mulle paremmin. Muutosta on tapahtunut sen verran, että rihkamakoruja en ole käyttäny pitkään aikaan. Turhaa rahanmenoa, halpaa, mutta tummuu ainakin mun ranteissa ja sormissa. Ja kaikista pääkallokoruista oon kasvanu ulos, vaikka Rock musiikki on edelleen se ykkönen.

Oikeessa korvassa on kaks 1,6mm kirurginteräksistä "venytystä"

Sama vasemmassa. Ja...

Vasemmasta korvasta löytyy vielä rustokoru. (2007 käytiin parhaan ystävän kanssa laittamassa extempore :D)

Kirurgin terästä löytyy myös suusta! Smile ja Kielikoru. Muutaman vuoden vanhoja. Kielikoru oli mun ensimmäinen lävistys. Huulikorukin oli alahuulen keskellä, mutta jouduin ottamaan pois. Alahampaan ien laski niin paljon että alkoi sattua. Smile oli kolmas lävistys. Nännikorukin löytyy. (kuvaan en viitsinyt ottaa)

Kaikki lävistykset mitä oon halunnu joskus ottaa ni oon ottanukkin :) Smilen joudun ottamaan pois jossain vaiheessa. Hampaat ei tykkää. (hammaspeikot rakastaa.) Huulikorun jouduin ottamaan samoista syistä pois.

Kaulaketju on hopeaa ♥ tuo risti on kirurgin terästä. Ostin sen saksasta viime kesänä :) Tuo mieleen Rock Im Parkin. Käytiin D:n ja parin kaverin kanssa festaroimassa siellä. Matkasta kerron myöhemmin lisää.

Hopeinen rannekoru. Ostin itseasiassa sen samana päivänä kun lähdin eräästä työpaikasta :D En onneks muistele sitä paikkaa ikinä, vaikka koruni kulkee mukanani joka paikkaan :D Ehkä se symboloi täysin uuden elämän alkua :)

Toinen hopeinen rannekoru. Tavallaan ensimmäinen. Sain tän vanhemmilta 17v synttärilahjaksi.

OH ♥ Tuleva ensimmäin hopeasormus. Miten rakastankaan tätä jo valmiiksi ^^  katsoo kuinka kauan maltan tätäkin pitää paketissa :D

Sillä aikaa tyydyn kuudennen luokan luokkasormukseen ja tavalliseen once again kirurginteräksiseen sormukseen.

Koruja en vaihda koskaan asun mukana. Tykkään kovasti näistä ja kun ne sopii kaiken asun kanssa. Useimmiten mulla on mustaa päällä. Osittain musiikkimaku vaikuttaa edelleen tyyliini mutta ei enää niin voimakkaasti, että ei vois näyttää tyylikkäältä. Sellanen en halua enää olla, että pääkalloja on jokapuolella, mutta emmä kielikorusta ja nännistä luovu, ellei ole aivan pakko :) Korvakorut saatan vaihtaa hopeaan jos löydän joskus jotku kivat ja käytännölliset.

Hopeisen kellon ku vielä saisi :P
...JOSTA tulikin mieleen! mullahan on kaksi NOMINATION korua vasemmassa ranteessa :D Niistä ei ooo kuvaa, mutta kaikki varmasti osaa hahmottaa kun sanon, että yksi on normaalin levyinen ja toinen on astetta kaposempi. En edes tiedä mitä mieltä olen niistä. Hopean värisiä... ruostumatonta terästä. Yhtään lisäpalaa en tahdo niihin. Ihan muutama kiva ois mut, ei. Lahjotan siskolle vaikka heti jos saan rannekellon :)